Maailmanparannusta Seth Godinin tapaan

Jos markkinointiguru Seth Godinin teos What Matters Now   pitäisi kuvittaa yhdellä kuvalla, siinä olisi maapallon kiertävä, käsi kädessä huojuva eri kansallisuuksista koostuva ihmisletka ja taustalla soisi Michael Jacksonin Heal the world, Make it a better place, For you and for me and the entire human race.

Kirja on melkoista vaaleapunaista maailmanparannushattaraa: liuta itsestäänselvyyksiä ja hyvän ihmisen elämän ToDo-listalla olevia asioita, joita ei usein kuitenkaan tule erikseen pohtineeksi. Kirja olisi hyvä lukea aika ajoin - tai vähintään kerran vuodessa eli silloin kun tehdään uudenvuodenlupauksia.

Maailmanparannusmainonta kirjassa oli tehokasta: ensin luet monen sivullisen verran siitä, kuinka voit tehdä mitä tahansa, kunhan uskot siihen. Ja voit tehdä sen, sanoipa kuka tahansa mitä tahansa. Yksilön teoilla on merkitys. Ja tätä kaikkea seuraa taloudellista voittoa tavoittelematon mainos eli kehotus auttaa tukemaan (tosin rahallisesti) sitä, että kaikki maailman ihmiset saisivat lukutaidon. Veikkaisin, että aika harva malttoi olla klikkaamatta näiden kehotusten yhteydessä olevaa Room to Read -sivustolle johtavaa linkkiä.

Maailmanparannukseen ohjaajana toimimisen lisäksi teoksella on monia muitakin, enemmän maallisia ansioita; se oli ensimmäinen teksti koskaan, jonka jaksoin lukea tietokoneen ruudulta, koska se oli niin hyvin taitettu silmälle sopivaksi, oikeaoppiseksi verkkotekstiksi. Palstoitus, sisällön yllätyksellisyys ja inspiroivuus, nasevat ja mielenkiintoiset otsikot, kuvat ja mainoskatkot aiheuttivat sen, että kirjan jaksoi lukea loppuun saakka. Tällaista näkee todella harvoin!

Sen sijaan että kirjassa olisi ollut hyvinkin perinteinen vesileima "Confidential" (eli älä näytä tätä kellekään, tai muuten...), kopiointi kielletty tai jotain muuta tekijänoikeuksiin viittaavaa rangaistusuhkailuineen, kirjassa kehotettiin useampaan otteeseen "please feel free to share this". Eli jo tässäkin kohtaa oli yritetty "make a difference" eli herätellään lukijaa toimimaan täysin eri tavoin, kuin tämä on aiemmin oppinut kirjojen kanssa toimimaan.

Seth on selvästi päättänyt olla erilainen guru, joka ei pullauttele suustaan viisaita lauseita 50 euron minuuttitaksalla, vaan jakaa ne ilmaiseksi (eikä vaadi edes rekisteröitymistä, vau!).

CELEBRATE

Valehtelisin jos väittäisin, että eniten mieleeni näistä kirjan ajatelmista olisivat parhaiten jääneet ne kaikista suurimmat ajatukset. Yksi mieleen jääneistä oli slide otsikolla CELEBRATE, jonka kirjoittaja antoi esimerkkejä siitä, miten yritykset voisivat huomioida asiakkaitaan esimerkiksi näiden syntymäpäivänä.

Kirjoittaja Megan Casey antaa esimerkkejä, miten isot yritykset voisivat hyvin hyvin pienellä eleellä ja suorastaan olemattomilla kustannuksilla nostaa uskollisen asiakkaansa esiin massojen joukosta: iTunes voisi lähettää syntymäpäiväsankarille koodin, jolla tämä voisi ladata ilmaisen biisin iTunesista. Twitter voisi yllättää syntymäpäiväänsä viettävän laittamalla leivosikonin tämän Twitter-profiiliin. Hyvä idea, kukapa ei ilahtuisi huomionosoituksesta syntymäpäivänään. Yritykselle tämä tarkoittaisi positiivista mielikuvamainontaa. Ja kun syntymäpäiväsankari vielä kertoo yritykseltä saamastaan huomionosoituksesta ystävilleen, se käy jo suosittelusta.

THANK YOU ECONOMY

Toinen mieleen jäänyt asia liippasi läheltä edellä mainittua: kirjoitus otsikolla Thanx, jossa Gary Vaynerchuk ennusti vuoden 2010 Jutuksi "THANK YOU ECONOMYN". Jokaisen toimitusjohtajan tulee ymmärtää että asiakaspalvelu on heidän pääasiallinen bisneksensä. Ne, jotka eivät ymmärrä, ovat auttamatta pian ulkoruokinnassa. Asiakaspalveluhan on huomattava kilpailuetu, jota tuskin mikään yritys hyödyntää. Nyt kun kustannustehokkaita pikaviestimiä on käytössä joka lajia, ei ole enää mitään tekosyitä sille, miksei asiakasta voitaisi palvella yksilöllisesti, tehokkaasti ja nopeasti - paremmin. 

DUMB

Minuun osui ja upposi myös kirjotus aiheella DUMB ja etenkin lause "What’s hard is recognizing that the idea you think is just plain dumb is really tomorrow’s huge breakthrough."

Itselleni tuli tästä välittömästi mieleen pari  sosiaaliseen mediaan liittyvää typerää ideaa.

Muistan elävästi sen päivän, kun sain ystävältäni kutsun Facebookiin. Kutsun tekstinä oli: "niin lapsellisen typerää, mutta niin hauskaa". Kutsu oli muistaakseni Superpoke-sovelluksen kautta tehty ja kaverini heitti minua joko lampaalla tai lehmällä. Kuulosti silloin lievästi älyvapaalta. Nyt en enää edes muista, kuinka monella kymmenellä lampaalla, lehmällä, vampyyrilla tai muulla oliolla olen kavereitani heitellyt. Niin se (mielen) maailma muuttuu!

Kun minusta tuli feispuukkaaja syksyllä 2007, mielestäni oman statuksen päivittäminen tuntui typerältä, enkä kiinnittänyt koko toimintoon aluksi edes mitään huomiota. Miksi kertoisin muulle maailmalle, kun menen lounaalle? Jotain vielä typerämpää seurasi joitakin aikoja myöhemmin, kun Facebook julkaisi statuspäivityksen tykkäämis/kommentointimahdollisuuden.

Nyt päivitän statukseni joskus jopa tunnin välein (ja kyllä, saatan myös ilmoittaa meneväni lounaalle) ja kommentoin aktiivisesti päivittäin FB-kamujeni statuspäivityksiä. Ja koko touhu tuntuu mitä luontevimmalta, eikä yhtään typerältä. Kädet tuntuisivat ihan sidotuilta, jos ei yhtäkkiä pystyisikään kommentoimaan muiden lataamia kuvia, tekemisiä ja sanomisia. Ja bisnesmaailmaa ajatellen; kukapa olisi syksyllä 2007 uskonut, että pian yritys, joka ei ole Facebookissa, ei ole olemassa.

Twitterin myötä tästä pikku statuspäivityksestä on tullut koko maailman valloittaja, jonka tarina jatkuu, kehittyy ja kasvaa edelleen. Puhumattakaan siitä, miten paljon statuspäivitystoiminnallisuus on kehittynyt sekä multimediaominaisuuksien (lisää statuspäivitykseen linkki, kuva, video tms) että laite/kanavariippumattomuuden (statuksen voi päivittää jo melkein mistä tahansa) myötä.

Että sellainen typerä idea se oli!

[Tämä bloggaus on matkailun sähköinen liiketoiminta -opintoihini liittyvä tehtävä: Etsi ja lue Seth Godinin sähköinen kirja What matters now internetistä. Kirjoita kirjasta blogikirjoitus.]